Haluan lisätietoja Paluu kotisivulle AJATUKSIA ARVOSTAVASTA KESKUSTELUTAVASTA
Eräs NLP:n perusajatuksista kuuluu vapaasti muotoillen: " Systeemissä pärjää parhaiten sen joustavin jäsen". Joustavuudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta opportunistista takinkääntelyä tilanteen mukaan, vaan tilanteiden ja systeemissä toimivien toimijoiden tarkoitusperien ymmärtämistä laajemmin, ilman, että omat valmiiksi lukkoon lyödyt asenteet ja mentaaliset mallit estävät ymmärtämisen ja muita toimijoita arvostavalla tavalla toimimisen. Jos systeemin toimijat joustaisivatkin kaikki edellä mainitulla tavalla, systeemissä toimiminen tuottaisi todennäköisesti huomattavaa lisäarvoa toimijoille yksilöinä sekä koko yhteisölle ja sen tarkoitusperille. Tämä lisäarvo konkretisoituisi todennäköisesti esimerkiksi:
Työelämässä ja organisaatioissa esiintyvät tilanteet pyritään usein ratkaisemaan ns. mekanistiseen, "koneajatteluun", perustuen. Tässä ajattelutavassa asiaa selvittävillä osapuolilla on usein selkeä, mutta varsin erilainen, kuva tilanteeseen johtaneista/johtavista syy - seuraussuhteista. Näin ollen keskustelua käydään usein jo valmiiksi lukkoon lyödyistä lähtökohdista ja tavoitteista käsin. Tällöin keskustelun tavoitteena on usein toisen osapuolen/osapuolten käännyttäminen lähemmäs omaa katsantokantaa. Tämä sisältää jo lähtökohtatilanteena ristiriidan, joka kärjistyy usein prosessin edetessä.
"Konemetaforaan" perustuvassa, perinteisessä tavassa keskustella, keskustelijat lankeavat usein ainoastaan reagoimaan esitettyihin argumentteihin omaan näkemykseensä perustuen, ilman, että pyrkisivätkään ymmärtämään toisia argumentteja. Edelliseen perustuen, toisten näkemyksiä myös tulkitaan lähes poikkeuksetta oman näkemyksen lähtökohdista käsin. Tulkinnan oikeellisuutta ei juuri tarkasteta muilta keskustelijoilta ja tämä syventää edelleen ajatusten välistä kuilua. Kaikki uskovat olevansa oikeassa ja toisten uskotaan olevan enemmän tai vähemmän väärässä.
Osapuolten näkemykset ovat usein syntyneet heidän ns. mentaalisista malleistaan käsin. Mentaaliset mallit syntyvät mm. unelmista, arvoista, uskomuksista, tarinoista joita toimintakulttuurissa liikkuu, sekä kokemuksista, joista keskustelijat ovat hakeneet tukea luomalleen ajattelumallille. Kun keskustelu kärjistyy, ovatkin vastakkain usein, keskustelijoiden edes sitä huomaamatta, unelmat, arvot ja uskomukset. Kun keskustelijat keskittyvät puolustamaan näitä tärkeiksi kokemiaan asioita, ei tilanne ole hedelmällinen uusien, kaikkia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytymiselle.
Arvostavan keskustelun lähestymistapa perustuu systeemiseen ajatteluun. Arvostavassa keskustelussa pulmatilanteita lähdetään ratkaisemaan systeemin sisäisten toimijoiden kommunikaatiota kehittämällä. Ajattelumallissa on useiden totuuksien läsnäolo mahdollista kaiken aikaa. Maailma näyttää erilaiselta riippuen, mistä sitä katsoo. Toisten totuudet eivät uhkaa keskustelijan näkemyksiä, koska keskustelun tarkoituksena ei ole voittaa, vaan keskustelu on oppimisprosessi, jossa kasvaneen "yhteisymmärryksen" sivutuotteena luodaan usein ratkaisuja, joissa keskustelijoiden mentaaliset mallit ovat tulleet kuulluksi.
Arvostavassa keskustelussa osallistujat ymmärtävät, että mentaaliset mallimme ja mielipiteemme ovat syntyneet eri tavoin ja eri olosuhteissa. Näin ollen he voivat myös pyrkiä ymmärtämään toisten argumentteja. Keskustelu ei ole enää pelkkää reagointia, vaan siihen on lisääntynyt kuuntelua sekä reflektointia. Reflektoidessaan kuulemaansa kuulija pyrkii ymmärtämään argumentin esittäjän arvo- ja uskomuspohjaa ,sekä tutkimaan myös omaa arvo- ja uskomuspohjaansa, jolle kuulijan mielipide asiasta perustuu. Keskusteluun saadaan tällöin "halki poikki ja pinoon" asenteen sijaan tutkiva, toisia osapuolia ja itseä arvostava ote. Luodaan ikään kuin tilaa uudelle, "raikkaalle puheelle". Kun keskustelu kehittyy tälle tasolle, on mahdollista luoda yhdessä uusia ratkaisuja, jotka on mahdollista hyväksyä, ja niihin on mahdollista laajemmin sitoutua.
Arvostavaan keskusteluun liittyy myös osaltaan dialogista tuttu suspension käsite. Perinteisessä keskustelussa tavoite (vaikka nimeämätönkin) on usein johtopäätöksen tekeminen mahdollisimman nopeasti. Vaikka johtopäätös ja ratkaisu saadaankin usein aikaan nopeasti, kuluu energiaa usein kohtuuttoman paljon osallistujien sitouttamiseen ja motivoimiseen tehtyjen päätösten mukaiseen toimintaan. Jos osallistujat kokevat, että heidän arvojaan on syvästi loukattu, ei sitoutumista ehkä ikinä tapahdu.
Arvostavassa keskustelussa kestetään ja suvaitaan keskustelun epävarmuutta, sekä erilaisia mielipiteitä pidempään. Ikään kuin pidätetään ratkaisujen tekoa. Annetaan keskustelun laajeta ja kasvaa, kunnes se on "kypsynyt" yhteenvetoihin. Näin käytetty aika ja energia saadaan moninkertaisena takaisin sillä, että keskusteluun osallistuneet sitoutuvat päätökseen, koska heidän arvonsa ovat tulleet kuulluiksi. Parhaimmillaan toiminnan suunta perustuukin johonkin osallistujien yhteiseen unelmaan, jota ei vain aikaisemmin ole ymmärretty yhteiseksi.
Kun keskustelu pystytään pitämään arvostavalla tasolla, on mahdollista puhua turvallisesti ja hyvässä hengessä hyvinkin vaikeista, ristiriitaisia tunteita herättävistä asioista, kiirehtimättä ratkaisuihin. Tällöin keskustelun osapuolet kokevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Usein jo laajempi toisten osapuolten ajattelun ymmärtäminen riittää avaimeksi, jolla pulmat alkavat ratketa. "Pöydän puhdistamisen" jälkeen on myös helpompaa etsiä uusia ratkaisumalleja. Keskustelutavan ymmärtävä ryhmä pystyy tekemään tämän itsenäisesti. Usein kuitenkin perinteisen keskustelutavan taakka on niin painava, että tilanteet vaativat ulkopuolisen keskustelunvetäjän, jonka ammattitaidon varassa keskustelun arvostavana pysyminen on. Hän pitää fokuksen keskustelun arvostavuudessa ja tällöin keskustelijoiden keskinäisen arvostamisen mahdollisuus kasvaa.
Olisi hienoa, jos kokonaisissa organisaatioissa voitaisiin ajaa läpi arvostava keskustelumalli yhdellä kertaa. Ajatukselle asettavat kuitenkin reunaehtonsa systeemissä kulkevat vanhat tarinat sekä ihmisten persoonalliset tavat oppia uutta ja ottaa sitä käyttöön. Lohduttavana ajatuksena toimii systeemisen ajattelun periaate, jonka mukaisesti muutos jossakin systeemin osassa aiheuttaa muutoksia myös muissa osissa. Kun joku tai jotkut alkavat käyttää toimivaa mallia, seuraavat muut perässä, todennäköisesti kehittäen mallia edelleen. Ei siis tarvitse pyrkiäkään muuttamaan koko systeemiä yhdellä kertaa. Peter Langia mukaillen: "Ei tarvitse muuttaa koko kulttuuria. Kun toimit toisin, olet jo luonut uuden kulttuurin."
Arvostava keskustelutapa vaatii tiedostamista ja harjoittelua. Sitä voidaan myös opiskella. Opiskelun tavoite määrittää luonnollisesti opiskelutapaa ja sisältöjä. Pinnallisimmillaan se voi tapahtua käymällä läpi lyhyen alustuksen jälkeen arvostavan keskustelun harjoituksia opiskelijoiden keskinäisinä haastatteluina. Syvällisempään ymmärrykseen tähtäävä opiskelu voi sisältää mm. seuraavia osuuksia: